Fjordman kirjoittaa: Pariisilaisen huippu-yliopiston Ecole Nationale d'Administrationin professori Frédéric Encel varoittaa, että "Ranskasta on tulossa uusi Libanon." Syynä on kasvava etninen ja uskonnollinen polarisaatio. Alla oleva tapaus antaa viitteitä tulevasta:
Maaliskuun 8. päivänä kymmenet tuhannet lukiolaiset marssivat Pariisin keskustaan protestoimaan hallituksen ilmoittamaa koulu-uudistusta vastaan. Rauhanomaisia mielenosoittaja vastaan hyökkäsi toistuvasti mustien ja arabinuorten joukkioita - poliisin arvion mukaan yhteensä n. 1000 henkeä. Kerättyjen silminnäkijähavaintojen (mukana paitsi uhreja ja opettajia, myös hyökkääjiä) mukaan hyökkäysten motiivina oli rasismi. Osa hyökkääjistä ilmaisi avoimesti vihaansa "pikkuisia ranskalaisia" kohtaan. Eräs 18-vuotias Heikel-niminen Ranskan ja Tunisian kaksoiskansalainen oli ylpeä teoistaan. Hän selitti liittyneensä joukkoon vain "hakatakseen ihmisiä", erityisesti "pikkuisia ranskalaisia jotka näyttävät aivan uhreilta". Tyytyväisesti hymyillen hän lisäsi, että hänellä on "miellyttävä muisto" jo puolustuskyvyttömänä maassa makaavan oppilaan potkimisesta toistuvasti. Toinen hyökkääjä selitti väkivallan syyn sanomalla, "pikkuiset valkoiset eivät tiedä kuinka tapellaan" ja "he pelkäävät koska ovat pelkureita". Rachid, arabitaustainen hyökkääjä lisäsi että myös arabia voidaan pitää "pikkuisena valkoisena" jos hänellä on "ranskalainen ajattelutapa". Yleinen sentimentti oli "kostaa valkoisille". Ranska ja Saksa päästivät 70-luvulta alkaen maahan suuren joukon "vierastyöläisiä" Pohjois-Afrikasta, Turkista, Lähi-Idästä jne. Alunperin näiden ihmisten oli tarkoitus olla tilapäistyövoimaa, joka palautettaisiin kotimaihinsa työllisyystilanteen heikentyessä. Näin ei tietenkään käynyt, vaan vierastyöläisten sallittiin myöhemmin tuoda maahan myös perheensä. Näiden työteliäiden ihmisten lapsista ja lapsenlapsista - maahanmuuttajien 2. ja 3. polvesta - on nyt siis tullut maan alkuperäisväestöä vihaavia rasisteja. Ero Suomeen on tässä: 1. Suomi aukaisi ovensa kansainvaellukselle 90-luvun alussa, joten tulemme tässä asiassa n. 20 vuotta Länsi-Eurooppaa jäljessä. Ei ole merkkiäkään siitä, että Suomi olisi ottanut opiksi Länsi-Euroopan maiden virheistä ja muuttamassa ulkomaalaispolitiikkaansa esim. Tanskan mallin mukaiseksi. 2. Ranskalla ja muilla Länsi-Euroopan mailla oli tarjota työtä, Suomella ei. Suomeen ei ole yleensä ottaen tultu "vierastyöläisinä", vaan pakolaisina ja turvapaikanhakijoina. Somalien, irakilaisten, iranilaisten jne. työttömyyprosentti on ollut vuosikausia 40-70% välissä. Näin ollen voidaan olettaa että Suomessa 2. ja 3. polven maahanmuuttajat ovat vieläkin vieraantuneempia, koska edes heidän vanhempansa eivät koskaan päässeet sisään suomalaiseen yhteiskuntaan. Monelle ainoa kontakti suomalaisiin lienee Kelan virkailija, jonka kanssa asioidaan tulkin välityksellä. 3. Alunperin Länsi-Euroopassa edellytettiin maahanmuuttajilta ainakin jonkinasteista sopeutumista maan tapoihin. Suomessa sen sijaan on vallalla myöhemmin keksitty monikulttuurisuuden dogma, jonka mukaan ulkomaalaisten ei missään tapauksessa tule sopeutua isäntämaan kulttuuriin ja tapoihin, etteivät he menettäisi kallisarvoista kulttuuriaan. Monilla ei ole sopeutumiseen haluakaan, sillä ainakin erään uskonnon piirissä ajatellaan yleisesti, että muiden uskontojen jäsenet - uskonnottomista puhumattakaan - ovat alempiarvoisia ihmisiä. Ruotsin tilanne muistuttaa pitkälti Ranskaa. Ruotsissakin on jatkuvia kahnauksia maahanmuuttajien ja alkuperäisväestön kesken ja sielläkin alkuperäisväestö on yleensä alakynnessä. Paitsi että maahanmuutto on karannut käsistä, feministien ja vasemmistolaisten projekti karsia pohjoismaisesta miehestä maskuliiniset ominaisuudet (aggressiivisuus, itsevarmuus, suojeluvietti jne.) näyttää onnistuneen. Voi aikoja, voi tapoja.
