Amerikkalainen islam-asiantuntija Daniel Pipes kirjoitti vastikään artikkelin "Kuinka terrorismi haittaa radikaalia islamia". Pipesin pääsanoma oli, että vaikka muslimiradikaalien tavoite onkin sama - islamin ylivalta maailmassa - väkivalta haittaa tämän tavoitteen saavuttamista. Pipesin mukaan "...radikaalilla islamilla on kaksi toisistaan eroavaa siipeä - toinen väkivaltainen ja laiton, toinen laillinen ja poliittinen - ja niiden kesken on jännitettä. Laillinen strategia on osoittautunut tehokkaaksi, mutta väkivaltainen toiminta haittaa sen menestymistä". Edelleen, väkivaltaisen lähestymistavan haitat ovat hyötyjä suurempia, koska 1. terrori-iskut herättelevät länsimaalaisia tajuamaan islamismin taholta tulevan vaaran ja 2. terrorismi haittaa poliittisen islamismin työtä, sillä länsimaiden vapauksia hyödyntävien islamististen organisaatioiden toiminta joutuu lehdistön ja hallitusten mielenkiinnon kohteeksi. Eräs brittimuslimi tiivisti asian arvostellessaan Lontoon terrori-iskujen tekijöitä: "Tajuatteko että islam kasvaa Euroopassa? Miksi ihmeessä sotkette asioita? Toimintanne ei ole loogista, eikä taatusti ole sitä hyvää viisautta jota Jumala (Allah) on pyytänyt meitä seuraamaan." Toinen brittimuslimi totesi haastattelijalle "Ei meidän tarvitse taistella. Olemme ottamassa vallan käsiimme!" Ja edelleen: "Olemme täällä tuomassa sivistystä länteen. Englanti ei kuulu englantilaisille, vaan Jumalalle (Allahille)"
Pipesin huomio on oikea; muslimit saavuttaisivat enemmän ilman väkivaltaa. Länsimaisen oikeusjärjestelmän ja monikulttuurisuus-dogman puitteissa vähemmistöillä on mahdollisuus vaatia - ja saada - toisinaan uskomattomia myönnytyksiä enemmistöiltä. Käytännön esimerkki tästä Suomessa on vaikkapa pakkoruotsi, virkamiesten kielitaitovaatimukset, yli 20% yleisradion budjetista ruotsinkielisiin ohjelmiin jne. [puhumattakaan Ahvenanmaan tilanteesta] - kaikki vain n. 5% kielivähemmistön miellyttämiseksi ja väestön 95%:n enemmistön etuja vastaan. Vaatimusten läpisaantia helpottaa jos alkuperäisväestö ei ole turhan tarkka omista oikeuksistaan, tai jos niistä kiinni pitäminen tulkitaan rasimiksi. Poliittisen islamin lopullinen tavoite on korvata länsimainen oikeusjärjestelmä sharian lailla sekä maallistunut, sekulaari hallinto muslimipappien teokratialla. Jälleen lainaus Lontoon muslimilta: "Osama bin Laden on hyvä mies. Osama bin Laden haluaa samaa kuin minä - hän haluaa nähdä että Allahin antama laki pannaan toimeen." Tavoitteeseen pyritään vähä vähältä, ja arvatenkin sen saavuttaminen on sitä todennäköisempaa mitä suurempi väestöosuus islamilaisilla on. Islam ei tullut länteen ollakseen tasavertainen, vaan ylivertainen. Jo nyt muslimeilla on tiettyjä erivapauksia eurooppalaisissa maissa. Britanniassa kaavaillaan lakia, joka käytännössä kieltäisi islamin kritisoimisen. Kyseisen lain mukaan ei enää voisi puhua "islamilaisesta terrorismista", vaikka se olisikin totta. Muslimiradikaalit voivat silti vapaasti saarnata vihaa länttä vastaan, koska täällä islam halutaan itsepäisesti nähdä pelkkänä uskontona, ei esim. uskonnollis-poliittisena liikkeenä. Myöntyväisyyspolitiikka ei silti takaa rauhaa. Lännestä tuskin löytyy yhtään valtiota joka olisi yhtä suvaitsevainen islamia ja muslimeja kohtaan kuin länsinaapurimme. Ruotsi ei ole tehnyt mitään islamia vastaan tai muslimien vahingoittamiseksi. Päin vastoin, se on antanut kodin ja anteliaat sosiaalituet suurelle määrälle Pohjois-Afrikan ja Lähi-Idän muslimeja. Silti jo nyt Ruotsissa on radikaaleja muslimeja jotka haluavat maahan tehtävän terrori-iskuja. Samoin al-Qaidaan yhteydessä oleva organisaatio pitää harjoitusleiriä Etelä-Ruotsissa ja maan vankiloissa värvätään terroristeja. Pikemmikin voisi väittää, että pitkällä tähtäimellä myöntyvyyspolitiikkaa harjoittavat joutuvat kärsimään eniten, koska sallivuus ja periksiantaminen tulkitaan heikkoudeksi [mitä se monen Euroopan maan kohdalla onkin]. Aika näyttää, riittävätkö terroriteot herättämään lännen radikaalin islamin vaaroille, ja jäävätkö esim. Britannian pääministerin lupaamat kovat otteet islamilaista radikalismia vastaan vain retoriikan asteelle. Daniel Pipes toteaa: "Asiat eivät ole miltä näyttävät. Terrorismi vahingoittaa radikaalia islamia ja auttaa sen vastustajia. Väkivalta ja uhrien tuska tekevät tämän vaikeaksi nähdä, mutta ilman murhien avulla annettua opetusta (islamismin vaaroista), laillinen islamistinen liike pääsisi pidemmälle."
