maanantai 16. huhtikuuta 2007

Tanska puolustaa sananvapauttaan (02.11.2005)

Tällä hetkellä Pohjoismaista ainoastaan Tanska näyttää tajunneen islamin länsimaiselle vapaudelle aiheuttaman vaaran. Tanskalaiset arvostelevat radikaalia islamia leveällä rintamalla; jopa kuningatar Margarethe on elämäkerrassaan vaatinut tanskalaisia ottamaan islamin haasteen vakavasti, "Olemme antaneet tämän asian olla ympärillämme liian kauan, koska olemme suvaitsevaisia ja aika laiskoja", "Meidän on otettava riski vähemmän mairittelevalla tavalla leimatuksi tulemisesta, sillä on olemassa joitakin asioita joita kohtaan meidän ei tulisi olla suvaitsevia."

Viimeisin episodi alkoi kun tanskalainen kirjailija valitti, että kukaan ei uskaltanut kuvittaaa hänen profeetta Muhammedia käsittelevää kirjaansa. Jyllands-Posten-lehti tarttui haasteeseen, ja julkaisi sivuillaan sarjan Muhammedista tehtyjä piirroksia. Osassa piirroksista tuli ilmi islamin väkivaltainen luonne, mikä johti rauhan uskonnon edustajien esittämiin protesteihin, tappouhkauksiin jne.

Protestit kulminoituivat siihen että 11:ta islamilaisen maan suurlähettiläät lähettivät avoimen kirjeen Tanskan pääministeri Anders Fogh Rasmussenille, väittäen että Tanskassa on meneillään poliitikkojen ja median loanheittokampanja islamia ja muslimeita vastaan ja vaati pääministeriltä toimenpiteitä asiassa. Rasmussen kieltäytyi ottamasta vastaan lähetystöä, todeten että jos "heillä [lähetystöllä] olisi vähäisintäkään ymmärrystä tanskalaisen yhteiskunnan toiminnasta, he tietäisivät että hänellä ei ole halua tai valtaa muuttaa sanomalehden toimituspolitiikkaa." Suurlähettiläänsä protestoimaan lähettäneiden maiden joukossa oli sellaisia sananvapautta ja toisia uskontoja kunnioittavia maita kuten Saudi-Arabia, Iran, Egypti, Libya ja Turkki.

Tästä linkistä löytyy video Egyptin suurlähettilään haastattelusta Tanskan tv:ssä. Vääräuskoisen mielestä video on ehdottomasti katsomisen arvoinen - siitä ilmenee mm. se että kyseisen suurlähettilään ymmärrys länsimaisesta sananvapaudesta on hyvin rajallinen. Tanskan kaltaisessa oikeusvaltiossa loukatuksi tulleen on mahdollista haastaa loukkaajansa oikeuteen ja - jos lakia on rikottu - saada korvauksia. Egyptin suurlähettiläs ja Tanskan muslimit sen sijaan haluavat pääministerin rajoittavan sananvapautta niin että islam ja muslimit saisivat erioikeuksia; muita suojatumman aseman.

Uskontojen arvosteleminen kuuluu sananvapauden piiriin. Kristinuskoa vastaan on jo pitkän aikaa kohdistettu lännessä ja myös Suomessa erittäin kovaa arvostelua, lisäksi sananvapauden nojalla on hyväksytty taiteena esim. kusi-krusifiksi - miksei siis suhteellisen harmiton piirros Muhammedista.

Tanskan asukit lienevät skandinaaveista suorapuheisimpia, mutta Vääräuskoinen ei voi olla miettimättä kuinka olisi käynyt Suomessa? Meillä käsitys sananvapauden loukkaamattomuudesta lienee hieman kehittymättömämpi kuin Tanskassa, johtuen pitkästä suomettumisen kaudesta jolloin Neuvostoliitosta ei saanut kertoa totuutta. Vain vajaa 20 vuotta sitten, 1986, Renny Harlinin työnäyte jenkkeihin, elokuva "Jäätävä polte" kiellettiin alunperin ulkopoliittisista syistä Valtion elokuvatarkastamossa. Myöhemmin korkein oikeus kumosi tarkastamon päätökset, joten sananvapaus piti meilläkin lopulta.

Jos katsoo tämän päivän suomalaista mediaa, tulee helposti siihen johtopäätökseen että hyssyttelyn perinne elää edelleen: Neuvostoliiton on korvannut uusi utopia; monikulttuurisuus. Siitä on tullut aikamme pyhä lehmä jonka luvataan lypsävän kansalle maitoa ja hunajaa kunhan Suomeen ensin saadaan tarpeeksi ulkomaalaisia - mielellään kulttuureista jotka poikkeavat omastamme mahdollisimman paljon. Tuota utopistista teoriaa vastaan on olemassa valtavasti todistusaineistoa, mutta asiaan ei uskalleta käydä toden teolla käsiksi mediassa, kuten ei uskallettu kertoa totuutta Neuvostoliitostakaan. Suomettumisen kauden pelottavan termin "neuvostovastainen" on korvannut termit "suvaitsematon" ja "rasisti". Neuvostovastaiseksi luokiteltu joutui suomettumisen kaudella pannaan, siksi kukaan ei uskaltanut ottaa riskiä sellaiseksi leimatuksi tulemisesta. Samalla tavoin nykypoliitikot eivät uskalla vaatia esim. kiintiöpakolaisjärjestelmästä luopumista tai somalipakolaisten kotiinsa palauttamista, koska suvaitsemattoman rasistin leima on niin murskaava. Vai onko? Suomi tarvitsisi oman kuningataräidin joka uskaltaisi liputtaa oman maansa ja kulttuurinsa puolesta. Muumimammasta ei siihen ole.