keskiviikko 11. huhtikuuta 2007

Uutta Suomea rakentamassa, osa I (4.9.2005)


Vääräuskoisen silmiin osui "Työryhmän ehdotus hallituksen maahanmuuttopoliittiseksi ohjelmaksi" (pdf). Kyse on työministeriön viime vuonna perustaman työryhmän aikaansaannoksesta, jossa annetaan 35 politiikkalinjausta maahanmuuttokysymyksiin liittyen.
Vääräuskoiselle ohjelman läpilukeminen aiheutti ristiriitaisia ajatuksia. Yhtäällä joistakin ohjelman kohdista paistoi läpi terve järki - ajatus siitä että maahanmuutolla on myös lieveilmiönsä joita vastaan valtion tulee toimia. Toisaalla ohjelmassa oli tiettyjä kohtia joiden lukeminen kylmää Vääräuskoista, koska niiden täytäntöönpano johtanee Suomea muutaman askeleen lähemmäs Ruotsin mallin mukaista umpikujaa, jossa kantaväestöä patistellaan sopeutumaan maahanmuuttajiin - "Uuteen Ruotsiin" - ei toisin päin. Monikulttuurisuus sekä syrjinnän ja rasismin vastainen toiminta nostetaan ohjelmassa sellaiseen norsunluutorniin, jonne kaukaa alhaalta kuuluvat kansalaisten huudot eivät kuulu. Ohjelmasta on unohdettu kokonaan sen pohtiminen kuinka Suomeen tuleva keskeytymätön ihmisvirta Afrikasta, Turkista, Lähi-Idästä jne. vaikuttaa kantaväestöön, maan rikos- ja turvallisuustilanteeseen sekä rasismin määrään. Ohjelman perusteella on odotettavissa lisää monikulttuurisuus-propagandaa sekä uutisten pimittämistä ulkomaalaisten tekemistä rikoksista. Koska ohjelma on pitkä, tarkastelee Vääräuskoinen sitä kahdessa osassa. Ensimmäisessä keskitytään enemmän käytännön ihmisvirtoihin, jälkimmäisessä monikulttuurisuus-propagandan selkokielelle tulkitsemiseen. Alla satunnaisia lainauksia ohjelmasta, kommenteilla höystettynä:
7) Politiikkalinjaus: helpotetaan oleskeluluvan Suomeen saaneen ulkomaalaisen perheenjäsenen pääsyä Suomeen ja Suomen työmarkkinoille.

Helpotetaan oleskeluluvan Suomeen saaneen ulkomaalaisen perheenjäsenten pääsyä Suomeen ja Suomen työmarkkinoille. Päätöstä ei lupamenettelyllä tulisi liiaksi ehdollistaa. Myös tilapäisluonteisella oleskeluluvalla maassa työskentelevän henkilön tai opiskelijan perheenjäsenille tulisi pääsääntöisesti myöntää oleskelulupa, jos sitä koskeva hakemus tehdään ja toimeentuloedellytys täyttyy.

Päätöksen perheen muuttamisesta tulisi ensisijassa perustua työntekijän itsensä ja hänen perheensä päätökseen.
Muiden perheenjäsenten Suomeen pääseminen ei ole lainkaan kriittinen tekijä oleskeluluvan saaneen ulkomaalaisen viihtymiselle. Joissakin tapauksissa se voi jopa muodostaa esteen suomalaiseen kulttuuriin sopeutumiselle. Ongelmaa ei synny, jos pitkäaikaisen pestin suomalaisyrityksessä saanut henkilö haluaa perheensä Suomeen. Mutta mikäli esim. Afrikasta tänne opiskelemaan tullut saa tuoda mukanaan viisihenkisen perheensä, herää kysymys kuka heidät lopulta päätyy elättämään? Suomen anteliaan sosiaaliturvajärjestelmän tuntien asiasta ei liene epäselvyyttä, joten täytyy toivoa että toimeentuloedellytystä tulkitaan tiukasti. "Hyvinvointivaltio" kaivaa omaa hautaansa.
3.5. Opastetaan ulkomaalaisia ja tuetaan maahanmuuttajien kotoutumista

Maahanmuuttajien kotouttamisella tarkoitetaan kotouttamislaissa maahanmuuttajan yksilöllistä kehitystä tavoitteena osallistua työelämään ja yhteiskunnan toimintaan samalla oma kielensä ja kulttuurinsa säilyttäen. Tavoite koskee kaikkia maahanmuuttajia.
Nähtävästi maahanmuuttajat ovat supermiehiä- ja naisia, joilta käy sekä suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutuminen, että oman kielen ja kulttuurin säilyttäminen. Länsi-Euroopan kokemukset osoittavat, että nimenomaan oman kielen ja kulttuurin säilyttäminen vieraassa valtiossa johtaa pitkällä tähtäimellä toisistaan eriytyneiden asuinalueiden syntymiseen, vieraantumiseen ja sitä kautta esim. islamilaisten äärililikkeiden kasvuun. Balkanin alueella ja muuallakin tämä monikulttuurisuus ja -etnisyys on johtanut toistuviin sotiin. Se, että ulkomaalaisilta ei vaadita täydellistä sopeutumista maan tapoihin ja kulttuuriin, on pitkällä tähtäimellä resepti Suomen balkanisoimiseen. Tämä kehitys on jo hyvässä vauhdissa esim. Iso-Britanniassa, Ranskassa, Hollannissa ja Ruotsissa.
Koska maahanmuuttajien palvelukseen ottamiseen yhä liittyy ennakkoluuloja olisi tärkeää, että viranomaiset omaksuisivat suunnitelmallisen asenteen maahanmuuttajien palvelukseen ottamiseen julkiselle sektorille. Yhdenvertaisuuslain mukaisen suunnitteluvelvoitteen ulottaminen koskemaan myös viranomaisen työntantajaroolia tukisi tätä lähtökohtaa. Tärkeää olisi myös suunnitteluvelvoitteen ulottaminen koskemaansuurimpia yrityksiä.
Selkokielellä tämä tarkoittanee kantaväestön syrjimistä työhönotossa suhteessa maahanmuuttajiin. Palkkausperusteena ei enää olisi henkilön pätevyys ja oletettu työssä menestyminen, vaan etnisestä alkuperästä saisi "ansiotonta arvonnousua". Suomen kaltaisessa korporatiivisessa yhteiskunnassa valtio kykenee ulottamaan kantaväestön syrjimisen työhönotossa myös yksityiselle sektorille, mikä ilmenee viimeisestä lauseesta. Suomi on ottanut maahan suuren määrän sellaisia kiintiöpakolaisia ja turvapaikanhakijoita, joilla ei ole maan työelämässä tarvittavia tietoja ja taitoja. Monikulttuurisuus-ideologian avulla on lisäksi heikennetty heidän sopeutumistaan Suomeen ja halua oppia maan kieli. Onko sitten yllätys, että pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden on vaikea saada töitä, etenkin kun kantaväestönkin todellinen työttömyysprosentti on 10% pahemmalla puolen? Tämä ulkomaalaispolitiikan virhe yritetään nyt selittää "etniseksi syrjinnäksi", ja loppusijoittaa yhä suurempi osa työttömistä ulkomaalaisista julkiselle sektorille ja suuryrityksiin.
25) Politiikkalinjaus: Kehitetään kiintiöpolitiikkaa tekemällä pakolaiskiintiön kohdentaminen ja kiintiöpakolaisten valintamenettely joustavammaksi.

Toimenpiteet: Säilytetään kiintiön koko ainakin nykyisellä 750 vuositasolla. Valtion talousarviossa pakolaiskiintiölle asetetaan kolmivuotiset tavoitteet.
Tosiasioiden ei anneta häiritä Suomen kiintiöpakolaisjärjestelmää, vaan valitulla linjalla jatketaan hamaan monikulttuuriseen paratiisiin saakka. Tosiasia on esim. se, että eräät Suomeen otetuista kiintiöpakolaisryhmistä ovat sopeutuneet Suomeen erittäin heikosti. Olipa epäonnistuminen lähtöisin pakolaisista itsestään, valtion toimettomuudesta, yhteiskunnan asenteista tai kaikista näistä, sen tulisi näkyä sekä pakolaiskiintiön pienentämisenä että uudelleenkohdentamisena sellaisiin maihin, joista tulevien voi olettaa sopeutuvan länsimaiseen elämänmenoon paremmin. Muussa tapauksessa tuhlataan verorahoja, altistetaan kantaväestö kahden toisiinsa sopimattoman kulttuurin loukossa olevien pakolaisten suorittamille, usein brutaaleille rikoksille ja siten annetaan syitä rasismin nousulle. Mikään määrä monikulttuurista propagandaa tai lehdistön uutispimentoa ei muuta tätä tosiasiaa. Paras ratkaisu olisi pitää kiintiöpakolaisten ottamisessa 5-10 vuoden tauko, jonka aikana koko järjestelmä ja sen tarve pohdittaisiin uusiksi. Väittäminen että ihmisiä tulisi käsitellä ainoastaan yksilöinä, ottamatta huomioon heidän kulttuuri- ja uskontotaustaansa on silmien ummistamista tosiasioilta. Vaikka syntyisimmekin samanarvoisina, kaikki kulttuurit ja uskonnot eivät ole samanlaisia. Tästä johtuen eräiltä maantieteellisiltä ja uskonnollisilta alueilta tulevien mahdollisuudet - jopa halu - sopeutua länsimaiseen yhteiskuntaan ovat yleensä ottaen hyvin heikot.
26) Politiikkalinjaus: Toimiva turvapaikkamenettely on keskeinen osa pakolaisten suojelua.

Edelleen siirtyvät turvapaikanhakijat, eli niinsanottu Dublin-kiertolaisuus. Kansainvälistä suojelua hakevien henkiöiden luvaton edelleen liikkuminen maasta toiseen on maailmanlaajuinen ongelma.

Osin muusta Euroopasta poiketen Suomessa ja muissa Pohjoismaissa on pidetty selvänä, että kielteisen lupa- ja maasta poistamispäätöksen saanut ulkomaalainen poistetaan maasta viime kädessä pakkokeinoin. Palautuksen tehokkuus on keskeistä ulkomaalaishallinnon johdonmukaisuuden näkökulmasta. Kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden palauttaminen kuuluu osana myös toimivaan suojelujärjestelmään.
Tältä osin ohjelma on oikeassa. Siinä vaiheessa kun maassa laittomasti oleskelevia ei enää haluta tai kyetä poistamaan, valtio on allekirjoittanut kuolemantuomionsa. Laittomasti Suomessa oleskelevat tulee poistaa maasta mahdollisimman nopeasti ja heidän pääsynsä takaisin Suomeen tulee estää.
Kehitetään pakolaisten kuntiin sijoittamista

...Pakolaisten vastaanotto on kunnille vapaaehtoista.

Pakolaispolitiikan onnistuneen toteuttamisen kannalta on tärkeää, että kunnat ovat halukkaita sopimaan pakolaisten vastaanotosta.

Kuntien halukkuus pakolaisten ja oleskeluluvan saaneiden turvapaikanhakijoiden sijoittamiseksi on vähentynyt...
Pakolaispolitiikan onnistuneen totetuttamisen kannalta olisi tärkeää, että kunnat huomioisivat myös kuntalaisten mielipiteet päättäessään ottavatko vastaan pakolaisia. Muussa tapauksessa päädytään helposti Kajaanin tilanteeseen, jossa ainoastaan monikulttuurisissa sfääreissään elävien virkamiesten sanalla on painoa, kadunmiehen ei. Yksi Suomen pakolais- ja turvapaikkajärjestelmän suurimmista heikkouksista on, että sen sijaan että kuunneltaisiin kentältä saatua palautetta, kuunnellaan ainoastaan tiettyjen, jo valmiiksi pakolaisten vastaanottamiseen myönteisesti suhtautuvien (ja/tai siitä toimeentulonsa saavien) kansalaisjärjestöjen mielipidettä.
Tarkastellaan maahanmuuttopolitiikkaa myös kehityspolitiikan näkökulmasta

Maastamuuton takia monet kehitysmaat menettävät osaamista ja voimavaroja, jotka olisivat maan oman kehityksen kannalta tarpeen. ...
Niin, on maita jotka tarvitsevat työvoimaa enemmän kuin me (videoklippi). Voidaankin kysyä, onko pakolaisten ottaminen Afrikan maista lainkaan humaania?
33) Politiikkalinjaus: Ehkäistään ulkomaalaisten laitonta työntekoa ja laitointa työn teettämistä.
Ehkäpä kannattaisi aloittaa muutamassa kaupungissa edelleen vitsauksena olevien laittomien taksien ratsaamisella ja kyseistä bisnestä pyörittävien turvapaikanhakijoiden karkoittamisella? Entäpä pimeää työtä teettävät ja veronmaksun laiminlyövät "etniset ravintolat", -pizzeriat ja kebabpaikat, jotka niinikään nakertavat maata rehellisten yrittäjien alta? Mikäli ulkomaalaisten tai ulkomaalaistaustaisten ihmisten rikoksia jatkuvasti katsotaan läpi sormien, päädytään tilanteeseen jossa yleinen lainkuuliaisuus heikentyy. Jos valtio ei viitsi lukea lakia, sitä lukevat kansalaiset ja jälkimmäisessä tapauksessa päädytään helposti ylilyönteihin.