Daniel Pipes kirjoittaa uusimmassa artikkelissaan "Christianity Dying in Its Birthplace" kristittyjen onnettomasta asemasta Palestiinassa. Pipes kertoo että pari viikkoa sitten Länsirannalla lähellä Ramallahia noin 15-päinen muslimijoukko hyökkäsi kristittyjen kylään. Syy hyökkäykseen oli, että paikallinen musliminainen Hiyam Ajaj oli rakastunut kristittyyn pomoonsa, Mehdi Khouriyyeen. Pari tapaili salassa kahden vuoden ajan, kunnes nainen tuli raskaaksi maaliskuussa tänä vuonna. Kun naisen oma perhe sai tietää kuka oli isä, he murhasivat tytön tämän kuun alussa. Tämäkään ei riittänyt, sillä islamilainen laki kieltää jyrkästi miehiä jotka eivät ole muslimeja olemasta suhteessa musliminaisiin. Ajajin suku tukijoukkoineen lähti hyökkäysretkelle läheiseen kristittyjen kylään. He murtautuivat taloihin, varastivat huonekaluja, koruja ja sähkölaitteita. Joihinkin taloihin he heittivät Molotovin cocktaileja, osan taloista he polttivat kerosiinilla. Tuhoa tehtiin vähintään 16 asuintaloon, joihinkin kauppoihin, maatilaan ja bensa-asemaan. Hyökkääjät vandalisoivat autoja, varastelivat laajalti ja tuhosivat neitsyt Marian patsaan. Palestiinalaisalueen poliisilta kesti tunteja saapua paikalle. Lopputuloksena he vapauttivat pidättämänsä hyökkääjät muutamia tunteja myöhemmin, mutta pitivät syytöntä Khouriyyetä putkassa ja - hänen perheensä mukaan - pieksivät häntä toistuvasti. Khouriyyen serkku totesi poltetun talonsa ääressä, "He tekivät tämän koska olemme kristittyjä. He tekivät tämän koska olemme heikompia". Hyökkääjien sanotaan huutaneen "Allahu Akbar" ja kristittyjen vastaisia iskulauseita, "Polttakaa vääräuskoiset, polttakaa ristiretkeläiset". Hyökkäys on osa isompaa trendiä: yksistään Beetlehemin alueella on vuosina 2000-04 tapahtunut 93 sortotoimenpidettä kristittyjä kohtaan. Pahin tapaus sattui vuonna 2002, jolloin muslimit murhasivat 17-ja 19-vuotiaat kristityt sisarukset, kutsuen heitä prostituoiduiksi. Ruumiinavaus kuitenkin todisti että tytöt olivat neitsyitä - mutta hyökkääjät olivat kiduttaneet heitä sukupuolielimistä. Kristittyjen sortaminen on lähes jokapäiväistä, eivätkä siihen syyllisty pelkästään palestiinalaisten terrorijärjestöt Hamas ja Islamilainen Jihad, vaan myös Palestiinalaisalueen viranomaiset. Kampanja on ollut menestys: vuonna 1922 Jerusalemissa oli kristittyjä enemmän kuin muslimeja, nyt kristittyjä on vain 2% väestöstä. Palestiinalaisalueen kristittyjen määrä vähenee kaiken aikaa - kristinusko on kuolemassa synnyinseuduiltaan.
Vääräuskoisen kommentit: Uusi uutinen, sama vanha tarina. Kaikki ovat kuulleet "sorretusta palestiinan kansasta", mutta ketä kiinnostaa miljoonat arabimaista sortoa paenneet kristityt ja juutalaiset? Palestiinalaisia on jo pitkään tuettu suomalaistenkin verorahoista ja viimeistään nyt 2000-luvulla olisi aika ulottaa tulosvastuullisuus tähänkin asiaan.
Maailmasta löytyy myös avustuskohteita joihin annetut avustusrahat eivät valu terrorismin tukemiseen tai korruptioon. Jasser Arafatin mädännäisyyteen ei Suomessa uskalleta puuttua edes tämän kuoltua, ettei idylli särkyisi. Teema vääräuskoisten jyräämisestä toistuu kautta islamilaisen maailman: EU:n ovia kolkutteleva Turkki kiistää edelleen viime vuosisadan alussa suorittamansa kristittyjen armenialaisten kansanmurhan.
Istanbulissa, entisessä itäisen kristillisyyden pääkaupungissa (Konstantinopoli) on enää jäljellä vain 2000 ortodoksikristittyä. Kristittyjen vaino Turkissa on joidenkin lähteiden mukaan vain pahenemassa. Pelkästään eurooppalaista lehdistöä lukemalla päätyy kuitenkin helposti siihen johtopäätökseen, että Palestiinassa ja Lähi-Idässä vain muslimit voivat olla uhreja.
