21.10.2005Viime kuussa Vääräuskoinen kirjoitti Suomen punaisen ristin sekaantumisesta maan sisäpolitiikkaan vastoin kyseisen organisaation omia sääntöjä.
The American Thinker kiinnittää huomion mielenkiintoiseen faktaan, jonka perusteella näyttää että politisointi on laajemminkin osa toimintaa: Kansainvälinen punainen risti on jo pitkään kieltäytynyt ottamasta Israelin punaista ristiä vastaavaa organisaatiota jäsenekseen. Punainen risti on perustellut tätä sillä että Israelin Magen David Adom (punainen daavidintähti) ei täytä järjestön sääntöjä, joissa määrätään jäsenjärjestön symboliksi punainen risti. Tästä huolimatta jäseniksi on hyväksytty 25 muslimimaata, jotka käyttävät tunnuksenaan punaista puolikuuta. Todellinen syy Punaisen ristin nihkeyteen lieneekin islamilaisten maiden - ja kenties myös eurooppalaisten dhimmien - vastustus. Nyt politiikkaan sekaantumisen bumerangi on palaamassa takaisin: irakilaiset ovat pyytäneet että maahan ei enää lähetetä punaisella ristillä merkittyjä avustustarvikkeita, koska se on johtanut väkivaltaan ja vaarantaa avustustyöntekijöiden hengen. Punaisen ristin tiedottaja totesi Genevessä, että "punainen risti ja punainen puolikuu eivät ole uskonnollisia symboleja ja että kansainväliset sopimukset edellyttävät että molempia kunnioitetaan kaikkialla." Vääräuskoinen ihmettelee: jos punainen puolikuu ei lainkaan liity uskontoon, hassua että nimenomaan islamilaisten maiden avustusjärjestöt käyttävät sitä tunnuksenaan. Samoin punaisen ristin käyttö kristityn maan avustusjärjestön tunnuksena täytyy olla pelkkää sattumaa... Olisikohan Kansainvälisen punaisen ristin viisainta kohdella kaikkia samoin: kun punainen puolikuu on kerran sallittu, tasapuolisuus vaatii että israelilaisetkin päästetään jäseniksi punaisine daavidintähtineen. Vai ovatko muslimit tässäkin asiassa muita tasa-arvoisempia? Vääräuskoinen ei sinänsä kritisoi politiikkaan sekaantumista, mutta se että politisoi väittäen samalla avoimesti "pysyvänsä poliittisten ristiriitojen ulkopuolella" on pelkkää punaista tekopyhyyttä.