YLE uutisoi:
EN:n parlamentaarinen yleiskokous hyväksyi tiistaina Strasbourgissa kannanoton, jonka mukaan uskonnonvapaus ja vieraan kulttuurin ymmärtäminen eivät saa olla tekosyitä ihmisoikeusloukkauksille.
EN:n mielestä jäsenmaiden pitää suojella naisten elämää sekä liikkumisen ja kumppanin valinnan vapautta.
Raportin mukaan uskonnonvapauden on syytä loppua siihen, mistä naisten oikeuksien loukkaaminen alkaa. Ihmisoikeuksiin eivät kuulu pakkoavioliitot, nk. kunniamurhat tai sukupuolielinten silpominen, raportissa todetaan.
Vääräuskoisen kommentit: Euroopan neuvoston sylttytehtaalta tulee ulos jos jonkinmoista julkilausumaa. On toki hyvä että tämäkin saatiin aikaiseksi, jotta EN:n suvaitsevimmille jäsenvaltioille - esim. Ruotsille - ei jää epäselväksi mihin toisen kulttuurin "ymmärtämisen" tulisi loppua.
Ongelmana ei ole julkilausumat ja teoria, vaan käytäntö. Esim. pakkoavioliiton ja järjestetyn avioliiton välinen raja on usein veteen piirretty viiva, koska esim. muslimikulttuurissa tyttöjen sananvalta omaa elämää koskeviin asioihin on kovin rajallinen. Vai miltä kuulostaa Vääräuskoisen aiemmin mainitsema tieto Norjasta, jossa vuosien 1996-2000 välillä avioituneista 682:sta pakistanilaisesta maahanmuuttajanaisesta vain kolme avioitui norjalaisen miehen kanssa? Kertooko tuo luku vapaaehtoisuudesta vai pakosta?
Mikäli pakkoavioliittoja halutaan vähentää muutenkin kuin pelkän retoriikan tasolla, lähes ainoa tehokas menetelmä lienee Tanskan mallin mukainen laki, jossa ulkomailta saa tuoda puolison vain jos tämä on yli 24-vuotias. Vaikka tällä säännöllä on haittapuolensa, vähentää se nuorten tyttöjen parittamista länsimaissa asuville siirtolaismiehille.
